en tiedä mikä on. taas ollaan pisteessä nolla. teen suunnitelmia mutten saa niitä toteutettua. en tee mitään niistä asioista mistä nautin ja mitä päätin tehdä. onkohan tämä joku loppuunpalamisen purkautuminen? kun mieluiten vaan nukkuisin ja olisin. tai en mieluiten mutta en osaa tehdä muuta. haluaisin kirjoittaa tarinoita. maalata taulua. ja valokuvata ja joogata. ja nostaa peukun taas pystyyn ja hurauttaa kadun laidalta kauas pois.

onneksi on olemassa hieno musiikki. ehkä se kantaa tän hetken yli kunnes taas saan itseäni niskasta kiinni.

soitossa yhä joose sekä matti johannes koivu

ai niin. olin eilen my chemical romancen keikalla. sain kaverilta ilmaisen lipun. voi miten toivoin olevani yhä teini-ikäinen. olisin ehdottomasti mustiin pukeutuva pienen pieni takkutukkainen tyttö hurjassa meikissä ja rakastaisin yli kaiken kavereitani ja fanittaisin rokkibändejä ja magnaa. ne oli ihania tyttöjä. joukossa pari söpöä mustatukkaista poikaa. iältään ehkä 16 :) ehkä seuraavassa elämässä olen sellainen!