minä tahtoisin alkaa taiteilijaksi. heittää huispois tuon leipätyön ja elää vapaana kuin taivaan lintu ja vain taiteilla. äiti muorini onkin taiteilija. ja sen takia en ehkä ole ryhtynyt. se on alituista stressiä siitä, muistaako täyttää apurahakaavakkeet ajoissa, ja saako niitä apurahoja edes. jos et tee sellaista taidetta mitä rikkaat tahtoo ostaa, niin et juuri myy mitään. no ehkä silloin tällöin. mitä se sitten edes on mitä ihmiset tahtoo, hedelmäasetelmia ja maisemia? kokeellista taidetta harva kotiinsa pianon päälle ostaa .ja jotta saat myytyä, pitää pitää näyttelyitä ja sekin maksaa. ja entäsjos ei tule inspiraatiota?? mitäs sitten tehdään. toki opettamalla maalausta(jos sellainen on taito) saa ehkä lisäansioita, mutta se on aina pois ajasta tuottaa omaa. ja sitä paitsi hemmetin stressaavaa. jos tienaat liikaa, työkkäri sanoo että olet yksityisyrittäjä ja et taas saa mitään. eli missä on se vapaa taiteilijaelämä?

no sitten. jos ryhtyisin taitelijaksi mitäs tekisin. musisoida en juuri osaa. soitin pianoa 7 vuotiaasta jonnekin reiluun kymmeneen. sisko sanoo että on sen vika että lopetin. että se ei päästänyt minua koskaan harjoittelemaan, vaan soitti aina itse. minä en muista oikein mihin se lopahti. mutta enää en juuri osaa mitään. nuotit ehkä, mutta se ei aina auta. laulaa osaan vähän, mutta  vain vähän.

satuja olisi kiva kirjoittaa, tai kirjoja muuten. mutta milläs sen kirjoitus prosessin ajan itsensä elättäisi. ja sitten jos kukaan ei sitä julkaisisi, tai mitä  pahinta...lukisi?

ok. valokuvaus on mun juttu . se olisi ihanaa. mutta kuka maksaa valokuvataiteesta?? eli pitäisi joko kuvata anttilan kataloogia tai lehtikuvia, että saisi jotain rahaakin. katalogeja en missään nimessä tahtoisi kuvata, anitmaterialisti kun vähän olen. no lehtikuvaus voisi olla kivaa...mutta jäisikö sille taiteelle sitten aikaa? maalaaminenkin voisi olla kuvataitesta hauskaa, mutta edellämainittu äitiesimerkki kertoo, että ei se ehkä kannata jos se ei ole elämän suurin intohimo. ja mitäs jos kaikki haukkuisi ne työt täysin täysin kokonaan???

näyttelijää minusta ei kyllä tulisi.

eli....unohdanko taiteilijaelämän...ihanan vapauden tehdä töitä juuri silloin kun haluan. kierrellä avajaisissa ja juoda punaviiniä ja puhua siitä miten vähän taiteilijoita arvostetaan ja kuinka rahat suunnattiinkin jääkiekolle. saada nimensä taidemuseon seinälle ja kirjoittaa ansioluetteloon näyttelyistä pariisissa ja new yorkissa.

ja niin juu. menisikö sitä opiskelemaan taidetta vai olisiko itseoppinut? ja voisiko näitä kaikkia jotenkin yhdistää. ja pitää kiinni siitä leipätyöstään vaikka sitten. emminä vaan tiijä

kah. elämän suuria valintoja. onko niiden oltava niin vaikeita.

ja sitäpaitsi mulla ei ole muusaa.