elämässä on toisinaan tehtävä valintoja. sitä kulkee tietä katsomatta sivuilleen, ja yhtäkkiä onkin tienhaarassa. valitako se tuttu ja turvaliinen, valoisa polku. vai se joka tekeekin heti mutkan, etkä näekään mitä edessäpäin seuraa. mutta jos sitä lähdet kulkemaan on turha koittaa kääntyä takaisin. ainakaan heti.

nyt olen itsekin valintojen edessä. olisi tarjolla virka työstä josta tykkään,.mutta jota en tahdo tehdä lopun elämääni. itseasiassa viihdyn tekemällä tätä työtä pätkätöinä, mutta joku pieni piru pään sisällä sanoo että virka on aina virka...

ensi syksynä tahtoisin taas lähteä reissuun koska nuo reissumonot on ihan liian pölyttyneen näköiset kaapin nurkassa, ja mieli halajaa sinne missä se tuntee olevansa kotona: aasiassa. Toisaalta myös eteläinen Amerikka on aina ollut tällä tytöllä haaveissa, ja kielikin toisinaan sujuu, että sinnekin voisi mennä.

Ja eilen se taas iski päähän se aatos....entäs jos menisikin opiskelemaan yhtä asiaa, mitä tahtoisin joskus elääkseni tehdä.

kai tämä on joku ikäkriisi kun vuosi tuli taas lisää.

miten hitossa nämä saisi yhdistettyä. vai pitäisikö vaan valita?