niinhän sitä taas kaupunkilasityttö sai terpeekseen kaupungista, pakkasi rinkkansa ja kipitti tien poskeen peukalo pystyssä. siinä samalla paikalla seisoskeli myös kaksi muuta reppureissaajaa suuntanaan samainen nelostie. ja eipäs aikakaan kuin tilataksi jarruttaa? mitähäh. eihän me nyt taksia tarvita, ei tässä mitään maksaa ajateltu. mutta taksi setäpä sanoo että eikun kyytiin, ei mitään maksaa tarvitsekaan. ja vip taksilla sitten tytöt kuskattiin koko matka, määränpään ovelle saakka. että se siitä että liftaus ei kannata ja on vaarallista. KIITOS REINO!!!

täällä mieli lepää. valtatien varressa leivonmäen mamalla. iso talo, vähän käsitöitä. hyvää maman kasvisruokaa. paljon unta. mitä muuta sitä matkalainen tarvitsee. metsä ympärillä. ei tuota ohi kulkevaa tietä edes huomaa eikä kuule. tässä paikassa on jotain taikaa. heti kun astuu pihan on sydämessä ja mielessä rauha. ehkä minäkin, joku päivä jonkun kanssa saan tällaisen paikan. sain tehtyä kaulakorujakin. kotona niitä ei oikein tule tehtyä, tiedä sitten miksi. metsäkävely paljainvarpain, punaviinimarjoja suoraan pensaasta. puolilitraa jäätelöä illalla mansikkahillolla kun katsotaan teinirakkauselokuvaa. hih.

ja sain lisää vuohenmaitojuttuja ja enkelin sydämiä. ihanata!!!! kohta tulevat rakkaat ystävät hakemaan ja lähdetään kohti taivalkoskea ja iitä. torstaina ylivieskaan valmistautumaan kolmannen rakkaan ystävän häihin.

ihanaa olla reissun päällä taas. tiedän että kohta pitää osata asettua ja etsiä töitä ja asunto. mutta nyt vielä näin. minä ja rinkka on the road.