jotenkin sitä on jumissa. yhä. töitä pitäisi hakea ja muutenkin toimia niinkuin kunnon kansalainen. mutta tämä tyttö se vaan käy kaljalla tai kahvilla tai möllöttää kotona ja koneella ja kirjoittaa omituisia juttuja interneettiin kun pitäisi nukkua (notta jaksaisi aamusella herätä virkeänä uuteen päivään).

harastaakin kai sopisi jotain. mutta heinäkuu. kaik on kiinni (seliseli), hyvin uudesti aloitetut joogatunnit ja meditaatio toimivat kyllä reissussa mutta mutta.....miten sitä ei saa niihinkään itseään nyt laitettua. toivon vaan ettei masennus iske. nimittäin muistan sen tapahtuneen aina ennekin kun olen reissusta palannut. ei sinne maailmalle menosta mitään kulttuurishokkia tule...kuka valmentaisi kotiin paluuseen? ei sitä vaan opi.

tosin....opin huomaamaan että rinkka on mun koti. oli mukavaa kun ei ollut tavarapaljoutta ympärillä (paitsi 8kk samoja alusvaatteitta köytettyäni kiitin luojaani alennusmyynneistä ja hamstrasin miljoonat alushousut ja rintsikat kaappiin :). se nurkka minne rinkan milloinkin laski tuntui melkein heti kodilta. ne muutamat vaatekappaleet ja kulloinkin luvussa ollut kirja ja pari suitsuketta ja päiväkirja...siinähän se nyt jo melkein olikin. paitsi. hahaa tähän saattaisi eräillä tahoilla olla sanomista koska loppuaohden toki pikkupikku materialisti iski tähänkin naiseen ja intian ja nepalin marketit tuli koluttua ja kaikki eurot ja rupiat tuhlattua. pikku kahden hengen huoneemme olikin sitten oikea sikolätti kun kaikenmaailman sarit ja kengät ja kirjat oli sikin sokin kun koitin saada niitä mahtumaan yhteen rinkkaan ja yhteen postipakettiin. "ei me kyllä varmaan koskaan voida asua samassa taloudessa tai sitten ainakin saat ottaa oman huoneen" kommentti tuli kuultua parikin kertaa. mutta niin. tuossa se nytkin nököttää, rinkka. yhä siellä on reissukamppeita. ja tuntuu tämäkin siis kodilta nyt...

...on ihana nähdä rakkaita. syödä ruisleipää ja uusia perunoita ja mansikoita. mutta olen minä innoissani sunnuntaina lähtemään peukkukyydillä rakkaan maman luo(maailman parhaita ihmisiä...ei siis äitini mutta meidän mama silti). ja mamalta taas yhden ihanan ystävän häihin joista tulee huippukemut (toivottavasti ei nautita liikaa nesteytystä ja eksytä jonnekin ylivieskan metikköön). ja sieltä sitten joku peukku-auto-hevoskärri kyyti ehkä ruotsin puolelle vaihtoehtofestariloimaan.

mutta niin. on taas yö. minä se en osaa nukkua. viime yönä oli paras ystävä ja tyttärensä roosa 8kk kylässä. ja tuli katseltua leffaa ja höpistyä aamuun...nyt kuuntelen musea ja thom yorkea ja haaveilen unikuvista. eli ehkä suljen tään masiinan ja koitan sitä peiton alla. toivottavasti unikuvissa vilahtaa yksi tietty maailmanmatkaaja. huokaus.

ikäväkin on. niin.