millä tavalla ihminen jakaisi aikansa niin, että siitä riittää kaikille. esmes lauantaina. yksi ihana ihana kaveri, se punkkaripoika oli pyytänyt mut lintsille kun sen virma tarjosi pari tuntia ilmaisia ajeluita kyseisessä hupilassa. ja oih oli ihanata. minä jopa lähdin ties mikhkä kieputtimeen ja taivaantuuliin viskovaan laitteeseen. ja sitten pääsin VUORISTORATAAN. se ihana ihana tervalta tuoksuva, puinen ja koliseva. (faktatieto muuten. joku setä on ollut jarrumiehenä jo vuodesta 1974!!!). ja siitähän sitten köpöteltiin tietenkin kun oli ajelut ajeltu ja taviskansakin pääsi sisään lintislle niin lähi baariin yhdelle. ja ilta jatkui naurun säestyksellä pitkään. sitten kuulin, että vanhoja opiskelukavereitani olisi kokoontuneena kalliossa...ja en ole heitäkään nähnyt ikuisuuksiin ja niitä ei kyllä kovin pian saa yhteen paikkaan uudelleen kun syksy alkaa ja ihmiset hajaantuu. niin siitä sitten koitin kovasti lähteä kallioon, niin taisin pahoittaa punkkaripojan mielen. kai se olisi koko illan halunnut minunkin olevan seurassa. koitin saada heitä lähtemään mukaan, mutta ei ne sitten lähtenyt. ja mulla oli kyllä tosi kivaa niin koko päivä kuin se iltakin koulututtujen kanssa. ne on hauskaa porukkaa... aika samanlaisia kuin minä, ja niitä ihmisiä mulla ei niin montaa ole elämässäni. mutta ehkä tuli juotua tuoppi jos toinenkin liikaa. sen verta oli krapulaa sunnuntaina meinaan.. mutta oli hauskaa. ja sen arvoista.

niin siis tuosta tuli se, että miten sitä saisi oltua niin, että kaikille riittäisi aika eikä kenenkään tarttisi pettyä minuun. tänään meinaan kävi vähän sama, kun olin vähän lupaillut mennä moikkaamaan reissukavereita jotka oli, kas kummaa, kalliossa. sitten ne soittikin että töissä oisi tarvetta apuun. ja nyt on rahat niin loppu, että kaikki työt on otettava melkis vastaan. no sitten kun kymmenen maissa pääsin pois niin soitin niille kavereille, mutta ne olikin jo lähdössä kotiin. niisk. toivottavasti ne ei loukkaantunut kun en mennytkään moikkamaan. hemmetti.

niin töissä. sanotaan siitäkin jotain. 9kk oon ollut tekemättä mitään muuta kuin vapaaehtoistöitä. niissä oli kovin eri fiilis. tänään oli siis todella outoa mennä tekemään vanhoja hommia....jotenkin en tiedä onko se mun alaa sitten kuitenkaan. ei ainakaan täällä suomessa. en minä sitten tiedä mikä olisi. kai sitä voisi mennä vaan siivoamaan tai pesemään astioita. hienoa työtä sitä silti tekisi. kyllä minä tavallaan tuosta omastakin hommasta tykkään, mutta etenkin tänään tuntui että olin siellä vaan koska saan siitä palkan. en lainkaan sen työn itsensä takia olisi mennyt.

hei jee. matkatoverit laitto viestin että uusi tapaaminen perjantaina. ehkä ne sitten kuitenkin tykkää musta vielä :). ja töitäkin tuli taas koko loppu  viikoksi. nyt pitää vielä soittaa punkkaripojalle ja sanoa, että se on kiva ja oisi kiva nähdä taas pian. kyllä tää tästä.