miksi kukaan ei oikein koskaan ole TÄYSIN tyytyväinen elämäänsä. miksi aina löytyy valittamisen aihetta? eikö ihmiset osaa olla enää onnellisia. koska tuntuu että kun kaikki muuten on hyvin niin väen vängällä etsitään joku valittamisen aihe. vaikka sitten se että bussi on kaksi minuuttia myöhässä. onko ihmisen perusluonne valittaa ja olla tyytymätön? onko olemassakaan ihmistä joka sanoo, tänään olen onnellinen ja todella tarkoittaa sitä? ja pitääkö sanonnat kah minkähän eellä ja  itku pitkästä ilosta paikkansa? Ja onko jatkuva kumppanin etsiminen, jota ihmiset harjoittavat paljon,  todiste siitä, että onneliseksi tulee kun pariutuu?

Ja nauttiiko kukaan elämän pienistä iloista. vaikka siitä että voi aamulla painaa torkkunappulaa ja nukkua 10 minuuttia pidempään, tai siitä että naapurin lapsi kikattelee kissalle joka koittaa saada häntänsä kiinni? osaako kukaan sen lapsen lailla nauttia ihan pikkuisista jutuista ja olla vain tyytyväinen. unohtaa hetkeksi maksamattomat laskut ja loskaisen ilman.