hahaa. sain nauraa makiasti vanhalle hitille. reggae ok. kuka muistaa :)

uppsala reggae festival oli hienohienohieno. ihan uskomattomia artisteja. tanssin tanssin tanssin jalat kipeiksi. jonglööripoika onneksi sekin tykkää tanssia niin ei tarvinnut yksin jorata. ja tanssi ne sen kaveritkin. kuulin ihan uusia tuttavuuksia minulle. aamut nukuttiin pitkään. ensimmäistä kertaa minun festarihistoriassani en herää siihen kun a) sade tai b) kuuma aamuaurinko herättä telttakankaan läpi. ei nyt nukuin ihan neljän seinän sisällä oikean katon alla. laitettiin ruokaa ihan keittiössä, ja sitten köpöteltiin muutama kilometri kohti kaupunginpuistoa jossa ruotsinpojat ja tytöt olivat kokoontuneet nauttimaan antimista ennen festarialueen kohtaamista. hassuja nämä. kyllä niihin mahtuu tuota olutta ja viiniä siinä missä suomalaiseenkin. välillä kiipeiltiin puissa, piileskeltiin pensaissa ja syötiin hedelmäkarkkeja ja fetasipsejä. naurettiin ja kerrotiin vitsejä. opetin suomea ja puhuttiin rakkaudesta. ja sen puutteesta.

ja sitten mentiin. rastatukat heiluivat tahdissa kun groundation, the congos, sizzla ja kumppanit lauloivat jahin kunniaksi. en minä kyllä ole rastafari, mutta hauskaa oli kun tummasilmäiset pojat hymyilivät, katsoivat silmiin ja sanoivat että jah bless you. voin minä ne siunaukset ottaa vaikka oma usko menee eri polkuja. pitää muuten kyllä joskus tuonne jamaikallekin mennä. ja kongoon.

viimeisenä iltana harrastin vielä vähän rikollista toimintaa.. festareita oli enää pari kolme tuntia jäljellä kun jonglööripojan yksi parhaista kavereista soitti. oli juuri saapunut takaisin kaupunkiin ja kaikki tutut olivat festareilla. yhden päivän lipun hinta oli vain kirpaiseva 68 euroa. no tomerana tyttönä kiepauttelin kädestäni rannekkeen ja sanoin että viekää tuo pojalle. ei sitä nyt kahdesta tunnista tarvitse maksaa. hyi minua. mutta oli poika onnellinen. sain vielä kaljan palkaksi. tai saatoin saada kaksi. ihan hyvä mieli siis kaikilla. käsikynkkää kuljettiin yöllä kotio. suut hymyssä. lämpimät voileivät aamun valjetessa, mehua päälle. malttoi nukkua. ja nukkui nukkui. nukkui kauan.

saattoi hetkeksi tuolla unohtaa pään sisäisen maailman. musiikin parantava voima. ja tanssin. sillä saa kyllä kaikki huolet hetkeksi katoamaan. sunnuntaikin meni hyvää musiikkia kuunnellen, sängyllä makoillen ja krapularuokia syöden. (ja katsottiin maalman huonoin elokuva dreamcatcher telkkarista)

nyt pari päivää lepoilua edessä. ei jaksaisi suomeen. siellä pitää etsiä töitä. tapella kelan kanssa että antaisivat edes pennin tai toisen. aika hyvin on onnistunut meinaan eurot laittaa likoon täällä. ei taida olla minulla eikä jonglööripojalla enää rahaa. tänään syödään siis puuroa tai makaroonia. pikakahvikin alkaa olla finaalissa. no matka on silti ollut hyväksi ja ihana. ei sillä niin väliä jos ei herkkuja enää saa. onneksi laivalippu on jo hankittu niin voi loput rahat huoletta laittaa ihan mihin vain. vaikka onkin tuhlannut rahat, niin se tuntuu sen arvoiselta. monta kokemusta rikkaampi, iloisia muistoja pää täysi ja lauma ruotsinihmeitä tulossa vastavierailulle joku päivä. se on kyllä tämän tytön jalat luotu reissaamaan. rauhoittuukohan ne koskaan. levottomat jalat.

niin ja se parisuhde. sen tyhmän Pojan piti vielä tulla nettiin samaan aikaan minun kanssa. oli palaamassa kotimaahansa (vaikka vielä 3 viikkoa sitten kyseli että entä jos hän kävisi suomessa ennen kotiin menoa). no ei tule. ja on yhä yhtä tyhmä kuin ennenkin ja sanoo että hänen polkunsa nyt vaan vie muualle. en tiedä. jaksaisiko taistella vai ei. tahdon taistella. mutta energiat meni taas nollaan. tyhmä. no. jostain ne vielä kerätään. lupaan sen. masennus on maailman kavalin. olen sen kanssa elänyt enkä siihen enää tahdo. voimattomuutta pahempaa ei ole. silti. reggaen iloisuus vaihtui nyt synkempiin värimaailmoihin. vähän kitaroita välillä lisää.

tänään soi: the smashing pumpkins - ava adore
                    placebo - bitter end