kello on jotain kolme aamulla. uni ei tule. tai en tiedä yritinkö edes. palasin maailmalta suomeen ja jotenkin ei vain osaa nukkua. ainakaan iltaisin. matkasta kirjoituksia löytyy muuten myös täältä ne on lontoon kielellä suurimmaksi osaksi.

niin sitä sitten surffailin ja päädyin tänne. kokeillaan, ajattelin. ehkä tänne voi sitten yösyömmenä, kun pohtii tätä elämää ja sen suuntia kirjuutella aatoksia. niitä riittää varmasti.

kiitokset herkun sivupohjien sain ulkonäköönkin omaa itseä. vaikka aikaa on ei taida olla päätä luoda itse koodeja. onneksi toiset osaa sen homman.

kuuntelin tuossa egotrippiä. matkustaja biisi kolahti ensimmäistä kertaa viimeisen 8 kuukauden aikana tajuntaan. sen sanat iski nimittäin lujaa, ja niistä löysi itsensä. se olen minä. ikuisesti kirottu olemaan kyydissä. tosin en valita. en en en. minä tykkään olla siinä kyydissä. yhteiskunta vaan koittaa saada hyppäämään pois. tänään meinaan työkkärin täti vaan hymähteli ja tietäväisen näköisenä nyökkäili (ja ajatteli varmaan että ei tuostakaan mitään tule, koulutettu ja noin vanha...ja matkustaa vaan).

no juu. ehkä koitan mennä katsomaan niitä unikuvia. selitystä lisää lähiaikoina. kiitos ja näkemiin.