nyt on sitten tullut reissattua suomeakin. ei ole tätä tyttöä juuri nähty muita väyliä kuin nelostietä ja silloin tällöin mökkiteitä kouvolan suuntaan kuluttavan. ensin siis liftailin mamalle. siellä oli niin ihanata elellä ihanan maman ja papan käsityöverstaalla, jutella teiniangsti vanhemman pojan ja joogaaja pikkupojan kera, syödä maman ihania kasvisruokia ja nukkua nukkua nukkua.

tiistainahan sitten kutsu kävi ja ihanat ystävät mäyräkoirakavereidensa (kyseessä ei ole se suomen suosituin mäyräkoira vaan ihan elävät pätkä ja arska mäyrikset) saapuivat leivonmäen pihaan. siinä turistiin hetki ja otettiin suunta kohti taivalkoskea. no minullahan nyt ei ollut harmainta hajua missä se sellainen taivalkoski edes on, mutta mutkien (ja tommimäkis kuskimme) saattelemana poroja väistellen lopulta päädyimme niemennokkaan jossa miia perheineen pisti apettaa kilpaa pöytään ja saunaa lämpiämään. uimaan en uskaltanut vilukissana mutta muuten hiljaista ja rauhaa, sudokuja kilpaa ruksimme ja opettelimme paikallista murretta.

seuraavana päivänä mustikkametät kierrettyämme ja ihanananat muurinpohjalettuset paistettuamme hyppäsimme taas oranssin ratsumme sisään ja otimme suunnan kohti oulua ja siitä pohojoiseen iihin marttamummon tykö. ja martta mummo 89 v se siellä meitä kestitti taas muutaman päivän maivoja paistellen ja pullia suuhun tunkien. tulipahan katsastettua iin haminan terassikin (salaa mummolta hyi meitä). minun mummot lähtivät seuraavaan elämään jo ennen tämän neidin maailman näkemistä mutta tämä mummo antoi mummouttaan myös minulle. olen ihastunut. kuinka tuollainen vanha ihminen osaakin saada sydämen väpättämään ja kyyneleet silmiin. vanhoja muisteltiin ja tulevaisuutta pohdittiin. koivumetästä haettiin oksat mummon talven vastoja varten ja illalla luettiin martta mummo kakkosen kirjoittamia runoja luonnosta ja vanhuudesta, politiikastakin. minä sitteen tykkään mummoilusta! jos on vapaana harmaahapsia niin laittakaa minulle yksi tulemaan.

no mutta mummokin oli aika jättää taa kun ol aika tanssia valssia opiskeluaikaisen kaverin naimisiin menon kunniaksi. ja siellä. taas. apetta riitti ja itse ei saanut juuri tehdä mitään. morsiamen äiti piti pidot jo perjantaina, häiden aattona. oli siinä kalasoppaa, makkaraa, leipää marjakeittoa keksiä ja pullaa. ja mitä vielä. puoli sukua tuli tavattua siis jo edellisenä iltana. hääaamuna tohotettiin tukka putkella meikkiä naamaan ja pukua morsiamen ylle. koiriakin piti välillä vahdata kun siskontytön alle vuoden vanha uuno koira hieman eläkeikäisiä mäyräkoiria hättyytti. mutta päästiinhän sitä kirkkoon, sulho ja morsio tahtoi ja lopulta oli juhlan aika. melkoiset pidot oli taas (jos en oo tämän reissun aikana lihonut ainakin viittä kiloa niin on ihme. sitä voin ja suolan ja sokerin määrää. mutta AH niin hyvää). valssikin sujui, ja leikit. päästiin ryöstämään sulhanen joka taisi sinkkutyttöjä aika lailla jännittää. kimppua en saanut, mutta eipä tässä ole kukaan kosinutkaan. aamuun asti jaksettiin, välillä karaokea luikautettiin ja bändin poikien avustuksella tanssittin. piilopullolla kävi kohina, vietiinpä sinne anoppikin, kun vävypohjat tämän päättivät ryöstää illan päätteeksi.  onneksi vieraista ja tyttäristä lähti sen verran ääntä että irma-äiti palautettiin juhlaväen keskelle.

morsio ja sulho lähtivät nauttimaan toisistaan ja morsion siskot päättivät että kyllähän niitä helsinkiläisiä pitää käyttää paikallisessa diskoteekissa. ja siellähän sitä taidettiin pistää jalalla koreasti myös. aamu kuuden aikaan on kai sitten asuntovaunuun könytty. sen verran heikko oli aamulla olo, että en tiedä voiko poikien sanaan luottaa että booli oli vain seitsemän prosenttista. onneksi ihana isä oli lämmittänyt saunan niin sinne pääsi krapulaa potemaan,. hääkakun rippeetkin saatiin nauttia ennenkuin kotimatka etelään sai alkaa.

 

nyt tässä sitten odotellaan että aamu viideltä starttaa bussi turun satamaan ja siitä tukholmaan ja edelleen uppsalaan. edessä on 2 viikkoa armaassa naapurimaassa (jåå, kanske jag kan lite svenska också...?). ensin mennään näsåkeriin (taijotainsimmoista) tanssimaan maailmanmusiikin festareille ja sitten takaisin uppsalaan regeilemään. ei tämä tyttö oikeen osaa asettua nyt.

ja sitten paska. paskapaskapaska. tunnelmat laski. poika laittoi viestin ettei ehkä oikein rakastakaan. on ikävä ja tykkää ja olen ihana ja kaunis ja hän niin tahtoisi nähdä. mutta pidemmän kaavan mukaan ei tämä ehkä sittenkään. mikä ***** se saakaan aina lankeamaan noihin reissumiehiin. mutta. minä en luovuta. tykkään pojasta ihan oikeasti. taidan jopa rakastaa (vaikka tuota sanaa niin pelkäänkin). ja siitähän on pakko koittaa pitää kiinni. tiedän että tuolla festareilla varmasti tulee jos jonkinlaista kavaljeeri ehdokasta. mutta kun ei kiinnosta. eli kai sitä on sitten edessä vielä reissu kanadaankin poikaa tapaamaan. jos se vaikka tajuaisi että on tyhmä. HA: aamupäivän suru on vaihtunut jo hieman kiukkuun. minä tiedän että meillä on hyvä juttu. pelottavaa. kaukosuhteet on aina. mutta se toimi. ja toimisi vieläkin. NIIN. 

 ehkä tuo reissukin vähän aukaisee minullekin asioita. saa nähdä. seurataan tilannetta. jookosta.

 

ja ainiin 2. joku on tilannut tään blogin. ompa jänskää!