siis käsittämätöntä. enää muutama työvuoro, viikonverran vapaita järjestelypäiviä, ja sitten taas vain minä ja rinkka. HUH. en vieläkään oikein käsitä että se on totta. kun en juuri asiasta puhu kenenkään kanssa niin se on varmaan vaikea itsellekin käsittää juuri sen takia. en vaan jaksaa toitottaa joka suuntaan että lähden. ne läheisimmät tietää, muut saavat tietää jos saavat :)

jotenkin on kuitenkin vetämätön olo. väsynyt KOKO ajan. useana päivänä kun on ollut vapaata/yövuoro tulossa, oon herännyt vasta yhden jälkeen iltapäivällä. järjetöntä...menee niin paljon hyvää aikaa hukkaan. hommat mitä pitäisi hoitaa on hoitamatta, ystäviäkin oisi hauska nähdä.

MUTTA. lueskelin erään blogi-suosikin simonen blogia ja hänkin oli ollut murheissaan mutta päätti että kyllä se tästä. ja hänelle sanoin että niiiiin....aina se siitä. ja tajusin että enhän itsekään niin osaa ajatella. joten nyt saakeli vieköön alan ajatella. joten tästä se lähtee taas :D


                  kuuntelussa joose keskitalo - kaupungit puristuvat puristimissa