eilen näin vanhaa opiskelijakaveria. tai oikeastaan tutustuttiin vasta viimeisenä koulupäivänä toista vuotta sitten, ja sen jälkeen nähty ehkä viitisen kertaa. ihananana tyttönen se. ja aikasta jännää, eilen istuttiin tuopin äärellä ehkä n. 3 tuntia vain mutta silti päästiin keskusteluissa hyvin syville vesille, kuolemaan ja sen jälkeiseen elämään saakka. ahdistukseen, tulevaisuuden odotuksiin. siihen mikä järki tässä elämässä sitten taas olikaan vai oliko. ei me kai lopputulokseen päästy. paitti siihen että olipa hassua miten pitkälle keskustelussa mentiin. nähdään kai taas pian.

se on ihan hassua että minulla on kanssa tuttuja jotka oon tuntenut vaikka kuinka kauan, mutta niiden kanssa juttelee aina vaan pinnallisista asioista ja sitten törmää tälläiseen jota näkee harvoin mutta tulee pohdittua elämän syvimpiä kysymyksiä.

sitten muuten kun olin junassa matkalla kotikoloa luin kirjaa oscar ja roosamamma. ehana suloinen kirja. surullinenkin. en malttanut käydä nukkumaankaan ennenko sain sen luettua vaikka silmät lupsahteli kiinni. se kertoo pikkaisesta kuolemansairaasta oscar pojasta joka tutustuu sairaalassa hassunhauskaan roosamammaan. lukekaa se. ehana. vähän ehkä itkettikin. ja pisti miettimään. sitä kuolemaa taas.