parahinta vuotta 2008 jokaiselle. tuokoon se iloa, valoa ja onnea ja riittävästi haasteita että se on myös kiintoisa.


tämä osoite hiljenee, jatkossa tarinat löytyvät osoitteesta: http://nomadin.vuodatus.net

and in english http://nomadslife.wordpress.com

siis KOLME (3) työpäivää enää. oiettä. ja nämäkin päivät tulevat menemään kivuttomasti ja helposti, luulen. perjantaina pitäisi saada viisumi kätöseen. sitten viimeiset valmistelut. sisko lupasi järjestää mulle suomibileet ennen lähtöä :) muutamia kavereita voisi tavata vapaa päivinä. rinkka pitäisi korjauttaa ja finskille soittaa parista asiasta. sitten se olisi vaan lähdettävä. tavaraa ei tällä kertaa lähde juurikaan mukaan, mitä nyt lahjoitustavaraa ihmisille keitä tapaan kunhan intiaan saavun. mutta itselleni en paljoa tarvitse (niin ihan totta. VAIKKA olen nainen en tarvise koko omaisuuttani mukaan). Muutamat vaatteet, pari pokkaria ja KAMERA. pari muuta pientä juttua ja se on siinä.

 

siis käsittämätöntä. enää muutama työvuoro, viikonverran vapaita järjestelypäiviä, ja sitten taas vain minä ja rinkka. HUH. en vieläkään oikein käsitä että se on totta. kun en juuri asiasta puhu kenenkään kanssa niin se on varmaan vaikea itsellekin käsittää juuri sen takia. en vaan jaksaa toitottaa joka suuntaan että lähden. ne läheisimmät tietää, muut saavat tietää jos saavat :)

jotenkin on kuitenkin vetämätön olo. väsynyt KOKO ajan. useana päivänä kun on ollut vapaata/yövuoro tulossa, oon herännyt vasta yhden jälkeen iltapäivällä. järjetöntä...menee niin paljon hyvää aikaa hukkaan. hommat mitä pitäisi hoitaa on hoitamatta, ystäviäkin oisi hauska nähdä.

MUTTA. lueskelin erään blogi-suosikin simonen blogia ja hänkin oli ollut murheissaan mutta päätti että kyllä se tästä. ja hänelle sanoin että niiiiin....aina se siitä. ja tajusin että enhän itsekään niin osaa ajatella. joten nyt saakeli vieköön alan ajatella. joten tästä se lähtee taas :D


                  kuuntelussa joose keskitalo - kaupungit puristuvat puristimissa

olen pitkään nyt pohtinut mikä ihme tässä elämässä mättää. siis Minun elämässä. mistä kaikki tämä ahdistus tulee. miksi syömishäiriöt, itkukohtaukset ja muut palasivat melkein heiti Reissusta paluun jälkeen. onko se joku Oikea sairaus, onko se yksinäisyys- se että ei ole sitä rakasta, onko se menneet tapahtumat.....vai mikä. ja olen aika pitkälti tullut lopputulokseen, että se on työ. työ jota teen on todella raastavaa. se ei taidakaan sopia minulle vaikka niin luulin. kai se tavallaan on myös se, että vaikka kuinka väitän että en halua sitoutua....ehkä sittenkin haluan?

että kai tämäkin on askel, että vähän alkaa hahmottaa mikä mättää. jos vaikka alkaisi tehdä asioille jotain. tammikuussa taas Reissuun. tiedän, luulen, että siellä ainakin on kevyt olo. mukava olo. sitten voi taas alkaa tehdä näille muillekin asioille jotain. jos vaikka oppisi elämään Suomessakin?


                    kuuntelussa : feist ~ 1-2-3-4

jotain tuntuu, että pitää kirjoittaa tapahtuneista asioista. tai siitä ihmetyksestä jonka se tuottaa. ja kuitenkin ajatuksia siitä, että kyllä tässä yhteiskunnassa on vikaakin, niinkuin tuo poika, joka teki äärettömän vääriä tekoja, sanoi. miksi hänen piti ajautua näin äärimmäiseen pahaan tekoon? jotain pitää muuttua. ja pian. meillä on liian kiire, liian tärkeää on menestyä ja tehdä tulosta.liian paljon mietimme mitä muut meistä ajattelevat. liikaa muutumme sellaiseksi mitä emme halua olla, vain siksi että luulemme muiden silloin pitävän meistä enemmän. liian vähän aikaa huomata toisemme ja läheisemme. liian vähän aikaa kuunella. pysähtyä hetkeksi ja vain olla. kun tarpeeksi moni alkaisi puhua näiden asioiden puolesta, ehkä joku asia joskus muuttuisi?

näinä hetkinä sitä muistaa, että pitäisi muistaa aina tehdä niitä asioita mitkä tuntuvat hyvältä ja kertoa läheisille kuinka tärkeitä he ovat. kun ei koskaan tiedä milloin on se viimeinen kerta kun tapaa. iloita pienistä asioista, eikä tehdä pienistä suruista liian suuria.